Tammikuun jo perinteeksi muodostunut Sydspetsens Malt Whisky Sällskapin ja Viskin Ystävien Seuran yhteistasting pidettiin Tammisaaressa perjantaina 20.1.2017. Tuttuun tapaan tasting-tilana toimi tunnelmallinen tiiliholvikellari ja ilmapiiri oli viihtyisä ja lämminhenkinen.

Kovasti odotettu Rare Malts -tastingsarja sai jatkoa. Rare Malts on harrastajien keskuudessa hyvin arvostettu Diageon viskien tutkielma, johon kuuluu Diageon tislaamojen viskejä tynnyrinvahvuisina, hieman pienempien määrien pullotteina. Ensimmäiset Rare Maltsit julkaistiin vuonna 1995 ja niiden oli alunperin tarkoitus olla vain duty free -myynnissä, mutta nopeasti ne siirtyivät myös kauppojen hyllyille. Sarjan viimeiset tuotteet julkaistiin 2005. Tuona aikana sarjassa ilmestyi hieman yli 100 pullotetta 36 eri tislaamolta. Tastingin vetäjänä toimi Henrik Malmberg, joka johdatteli osallistujat viskien pariin kertoen tuotesarjan historiasta.

Illan aikana päästiin maistamaan seuraavia tuotteita:

Royal Lochnagar 24 yo 1972 / 1997, 55.7%

Linkwood 26 yo 1975 / 2002, 56.1%

Mortlach 20 yo 1978 / 1998, 62.2%

Convalmore 24 yo 1978 / 2003, 59.4%

Glen Mhor 28 yo 1976 / 2005, 51.9%

Caol Ila 23 yo 1978 / 2006, 61.7%

Maisteltavat viskit erottuivat selkeästi toisistaan ja niistä kaikista löytyi jokaisen tislaamon tunnistettavat ominaispiirteet. Mielestäni kaikkia yhdisti tietynlainen runsaus ja se, että ne muuttuivat illan aikana paljon tarjoten koko ajan uusia ja kiinnostavia vivahteita.

Ensimmäisen viskin haastavalla paikalla oli 24 yo Royal Lochnagar, joka oli upean kukkainen ja aromaattinen, tuoksu toi mieleen jopa nallekarkit ja vadelmat. Maussa oli vahamaisuutta ja hieman lakritsia ja herukkaa. Toisena ollut Linkwood tarjosi heinäisiä, viljaisia tuoksuja ja maku taittui jopa maltaisuuteen.

Mortlachissa oli paljon sille tyypillisiä ominaisuuksia: se oli roteva, lihaisa ja nahkainen olematta kuitenkaan liian raskas.

Omiin suosikkeihin kuuluva Convalmore tarjosi upeaa herukkaisuutta ja lakritsaisuutta, viskiä olisi voinut tuoksutella vaikka koko illan.

Glen Mhor oli hieman sulkeutuneempi, mutta ilmaa saadessaan se muuttui ruohoisemmaksi ja makeammaksi, mukana oli myös pientä hapokkuutta.

Illan viimeinen viski oli Caol Ila, jonka tuoksu toi mieleeni sitrushedelmät ja Betadine-suuveden, maku oli yllättävän makea. 

Monen osallistujan mielestä voittajan valitseminen oli vaikeaa mikä kertoo Rare Maltsien korkeasta laadusta ja viskien erilaisista makuprofiileista. Illan suosikkeja olivat Caol Ila (41 pistettä) ja Convalmore (41), kolmanneksi tuli Mortlach (36), neljänneksi Glen Mhor (35), viidenneksi Royal Lochnagar (26) ja kuudenneksi Linkwood (13).

Ja kuten aina Tammisaaressa, olivat isännät järjestäneet viskien lisäksi mainiot ruokatarjoilut. Varmt tack till Sydspetsens Malt Whisky Sällskap för underbara whiskyn, välsmakande mat och gästfrihet!

Teksti: Maija Karppinen, kuvat: Henrik Malmberg

Bourbonia kansalle, todettiin aikoinaan VYS:n tastingsuunnittelukomiteassa, ja Bourbonia myös tuli. Suomen Clint Eastwood, Mikko Hietanen, johdatti 8. 4. tyylilleen uskollisena ja knoppitietoja jaellen vajaan 30 henkisen osallistujajoukon jenkkilän viskiteollisuuden syövereihin. Teollisuudestahan siellä päin on kyse, kun valtavat laitokset suoltavat lukuisten eri merkkien alla viskejä jokaisen lompakolle ja makuun. Ja tämähän ei tarkoita sitä, että juomat olisivat jotenkin käsityönä pientislattuja huonompia, kuten illan mittaan huomasimme!

Päästyämme ohi eri viljalajikkeiden prosenteista, tynnyreiden siirtämisen aikana tapahtuneista kypsytyksistä ja vanhan mantereen perinteistä poikkeavista ikämerkinnöistä olikin ilta kypsä kattauksen läpikäyntiin. Usein Bourbon -viskit mielletään pääasiallisesti nuoriksi, johtuen lainsäädännöstä sekä lämpimistä kypsytysolosuhteista. Illan Elijah Craig -kattaus taas toi uuden ulottuvuuden yltäen ihan kunnollisiin vanhan mantereen ikäluokkiin: 12 -vuotias, Tynnyrivahva, 18 -vuotias, 21 -vuotias ja 23 -vuotias asettuivat perhepotrettiin.

Mitä viisikon tuoksut ja maut kertoivat? Bourbon -viskejä selkeästi, ja varsin laadukkaita sellaisia. Tasapainoisen makeita, mausteisia ja täyteläisiä. Ylitseampuva vaniljaisuus ja tikkuinen puun yliote eivät olleet onneksi suuressa roolissa tässä kattauksessa. 23 -vuotiaan kohdalla moni totesi kypsytyksen jo menneen hieman parhaimmasta kohdasta yli, ja illan parhaaksi yleisö äänestikin 21 -vuotiaan. Voitto tuli niukasti ennen 64% täystynnyrivahvaa pullotetta. Perustelut tälle nuorelle ja vahvalle pullolle oli yleisimmin ”pitäähän Bourbonissa vähän rokkia olla mukana!” Ei siihen muuta lisättävää.

Teksti ja kuvat: Mikael Leppä

Islayn suljettu, ja nykyisin kulttimaineen saavuttanut suuruus, Port Ellen oli Iäkkäät Harvinaisuudet -sarjamme 25. tasting, ja kattaus ennakko-odotuksia nostattavasti erikoinen: Kuusi samana päivänä, ja naapuritynnyreissä 23 vuotta kypsynyttä kaunotarta kertoivat omaa tarinaansa puun vaikutuksesta viskiin. VYS:n Henrik Malmberg, joka tunnetusti on joskus ilmaissut kiinnostustaan kyseistä tislaamoa kohti, latoi tarttuvalla innolla Port Ellenin historian, tuotannon faktat ja muutaman arvokkaan kirjan pöytään, mutta muisti toki sopivin väliajoin suoda seurakunnalle hartaita tuoksutus- ja maisteluhetkiä.

Yksityinen pullottaja Signatory Vintage oli kattauksen takana, ja ilmeisesti he olivat olleet ostostuulella 7.9.1978 tislatun erän kohdalla. Tuolta päivältä saimme siis kokea puun vaikutuksen kuudesta eri tynnyristä, jotka kaikki oli pullotettu hieman eri päivämäärinä 23 vuoden iässä vuonna 2002. Mielenkiintoa lisäsi, ettei tynnyrityyppejä oltu kerrottu, joten spekulointi oli joissain kohden kovaa. Sisarkatraan järjestys:

Tynnyri #5339, pullotettu 5.3.2002, 252 pulloa, 57,4%

Heti alkuun Islayn ytimeen: Turvetta, suolaisen meri-ilman henkäystä, hieman sitrusta ja pippurin puraisua pitkässä jälkimaussa.  

Tynnyri #5343, pullotettu 5.3.2002, 263 pulloa, 58,1%

Taas ollaan tuulisen raikkaalla meren rannalla, jossa ruoho tuoksuu. Siellä myös joku tarjoilee Fruit Drops -karkkeja ja suklaatoffeeta, jotka maistuivat joillekin mutta toisille taas eivät.

Tynnyri #5348, pullotettu 21.5.2002, 262 pulloa, 57,6%

Tuhdimman turpeinen ja maanläheinen, mutta herkemmät makeat ja vaniljaiset nuotit jäävät vähän jalkoihin.

Tynnyri #5349, pullotettu 26.7.2002, 232 pulloa, 56,6%

Pirteä ja raikas. Sitrusta, koivusavua ja toffeeta hyvässä tasapainossa, ja hieman suolaa ja pippuria ripoteltuna taustalle. Pieni häivähdys laventeliakin saattoi olla.

Tynnyri #5350, pullotettu 26.7.2002, 247 pulloa, 55,8%

Runsas ja turpeinen, joidenkin mielestä suorastaan lihaisa. Tuoksu tuntui hieman ohuelta, mutta maku kasvoi kasvamistaan turpeen, hedelmien ja marmeladin hakiessa yliotetta toisistaan.

Tynnyri #5351, pullotettu 26.7.2002, 218 pulloa, 55,4%

Loppuun vielä raikkaampi tuttavuus, jonka tuoksussa niin mäntyä kuin turvetta. Makean hunajainen ja täyteläinen suutuntuma, joka valitettavasti jäi hieman lyhyeksi.

Jälleen kerran huikea IH -kattaus, ja erikoiskiitos Henkalle tämän kasaamisesta! Vaikea tästä on enää syvemmälle harrastukeen mennä, kun eri viskien sijaan jo pääsemme maistelemaan ja vertailemaan tynnyrilankkuja keskenään.

Iso kiitos jälleen tislaamoille, ja erityisesti kaikille paikalla olleille Suomalaisen viskin ystäville!

Kuten monet aktiivijäsenet tietävätkin, on seurallamme tasaisin väliajoin positiivinen ongelma: Viskikaappimme perälle ja nurkkiin kertyneitä jäämisiä eri tastingeista täytyy aika-ajoin nauttia pois hyvässä seurassa, että saamme tilaa uusille kattauksille.

Excel -velhomme Petri Vesanen oli jälleen tehnyt pitkiä iltoja järjestäen seuran avatut pullot tastingiksi sopivaan järjestykseen siten, että kaikille riitti niin huokeampaa kuin harvinaisempaa laseihin. Muutamat onnekkaat pääsivät nauttimaan 30 ja risat -vuotista viskiä japanista tai skoteista, ja näiden kylkiäisinä oli tavanomaisempia tuttavuuksia. Kaikille siis tasapuolisesti jotakin, mutta sokkomaistelun hengessä se mitä laseissa oikeasti oli paljastui vasta illan päätteeksi noin 40 tyhjän pullon joukosta.

VYSin siivoussokot ovat vakiinnuttaneet paikkansa, ja tällä kertaa tehtiin kaikkien aikojen ennätys tastingiin ilmoittautuneiden määrässä. Valitettavasti juhlavaan tastingtilaamme ei 40 henkilöä enempää oikein mahdu, mutta näitä tilaisuuksia tulee varmasti lisää. Oli hienoa nähdä paljon uusia kasvoja, ja jakaa hyviä kokemuksia heidän kanssaan. Erityiskiitos Päivi Seppä-Lassilalle Turkuun, jonka matkablogi sai illan myötä uuden turvesavuisen käänteen: https://parastalahteanyt.wordpress.com/2018/01/22/viskinmaistelua-sokkona/

Kaikki valtakunnan viskitislaamot yhden katon alla, ja kaupan päälle vuoden suurin kotimainen tastingtilaisuus. Siinä Suomalaisen viskin päivä yhdellä lauseella, unohtamatta v-mäistä viskivisaa. Suuri kiitos tislaamoille, juontajallemme Arto Nybergille, aktiivisille järjestäjille ja etenkin kaikille paikalla olleille viskin ystäville!

Syksyn tastingit alkoivat isolla pamauksella 10.9.2016 kun Helsingissä maisteltiin iäkkäitä Speysiden viskejä. Ikää viidelle viskille oli siunaantunut yhteensä kunnioitettavat 200 vuotta.

Jos osallistujat odottivat tastingia innokkaasti niin vähintään yhtä innostunut oli myös tastingin vetäjä Petri Vesanen, joka oli malttamattomana odottanut kyseistä tastingia. 

Maisteltavat tuotteet olivat kaikki Skotlannin vanhimman indy-pullottajan Cadenheadin julkaisemia.

Illan kattaus oli seuraava:

Glen Grant 35 yo vuodelta 1980, 40.5% (Authentic Collection)

Glenfarclas 40 yo, 40.2%, kolmesta 40-43 -vuotiaasta tynnyristä tehty pullote (William Cadenhead) 

Glenfarclas 41 yo vuodelta 1973, 40.7% (Authentic Collection)

Glenfarclas 42 yo vuodelta 1973, 40.2% (Authentic Collection)

Glenlivet 42 yo vuodelta 1973, 40.2% (Small Batch)

Illan iäkkäät viskit olivat kaikki kypsyneet bourbon -tynnyreissä.

Etenkin Glenfarclasin kohdalla näin iäkkäät bourbon-caskissa kypsytetyt viskit ovat harvinaisuuksia, koska tislaamo on tunnettu sherry-tynnyreissä kypsytetyistä viskeistään. Tässä tastingissa meillä oli ainutlaatuinen mahdollisuus päästä maistamaan rinnakkain kolmea bourbon-tynnyrissä kypsytettyä Glenfarclasia!

Maisteltavat tuotteet olivat hyvin pehmeitä, iäkkään hienostuneita ja tasapainoisia. Viskejä maistellessa tuli mieleen, että olisi ollut kiinnostavaa, että tastingissa olisi ollut mukana hieman nuorempi viski, joka olisi entisestään korostanut iäkkäiden viskien makuprofiilia. 

Illan suosikiksi osallistujat äänestivät 41-vuotiaan Glenfarclasin ja toiseksi tuli 42-vuotias Glenlivet. Kolmanneksi tuli 42-vuotias Glenfarclas, Glen Grant sekä 40-vuotias Glenfarclas jakoivat 4.sijan. Itselleni tastingin viskit edustivat upealla tavalla Speyside-viskien kevyempää puolta: viljaisuutta, ruohoa, päärynää ja hunajaisuutta. Iäkkäämpien viskien maistelu on itselleni ainakin aina elämys ja hieno kokemus, joka on mukava jakaa hyvässä seurassa.

Tastingille on jo suunnitteilla jatko-osa Speyside Jr, joka tullaan järjestämään lähitulevaisuudessa Helsingin ulkopuolella! 

Teksti ja kuvat: Maija Karppinen

Lokakuussa 8.10. 2016 Helsingin Carelia-ravintolassa maisteltiin iäkkäämpiä Benriachin single caskeja. Tämä jäsenten toivoma tasting oli tarkoitus järjestää jo keväällä, mutta pullopaketin seikkailtua Euroopassa huomattavasti odotettua pidempään tilaisuus siirtyi syksyyn. Tastingin vetäjänä toimi Petri Vesanen. 

Benriach käyttää single cask batcheissaan paljon tynnyriviimeistelyjä, jotka itse olen kokenut hieman levottomiksi. Tässä tastingissa ei kuitenkaan ollut yhtään viimeisteltyä viskiä mukana mikä herätti mielenkiintoni sitä kohtaan, etenkin kun kaikki tuotteet olivat single caskeja.

Tasting-setti oli seuraava:

Benriach 19 yo, 1988 / 2008 (virgin American oak #4020), 53.6%

Benriach 25 yo, 1979 / 2005 (peated (hogshead #10985), 57.5%

Benriach 29 yo, 1975 / 2005 (hogshead #7211), 59.1%

Benriach 33 yo, 1972 / 2005 (hogshead #4043), 49 %

Benriach julkaisee single caskeja kerran vuodessa, tällä hetkellä menossa on batch 13. Tastingin tuotteista kolme oli batch 2:sta ja aloitusviski oli batch 5:stä, joten pääsimme maistamaan hyvin alkupään tuotantoa.

Moni osallistujista oli hyvin iloisesti yllättynyt tuotteista ja voittajan äänestäminen toisen maistelu- ja tuoksuttelukierroksen jälkeen oli todella vaikeaa myös itselleni. Illan suosikki äänestyksessä oli vuoden 1972 pullote ja toisen sijan sai vuoden 1975 pullote, muutkaan tuotteet eivät jääneet kauaksi kärjestä. Esimerkiksi 19 yo virgin oak jäi mieleen hieman erilaisena tuotteena, jonka tuoksu tarjosi hyvin rotevan ja bourbonmaisen tunnelman maun kuitenkaan olematta liian tamminen vaan hienon tasapainoinen ja täyteläinen. 

Viskit olivat keskenään hyvin erilaisia, mutta kaikki todella kovatasoisia ja mielestäni ne edustivat ehdottomasti Benriachia parhaimmillaan. 

Hyvät uutiset: pullojen sisällöistä meni noin puolet, joten näillä näkymin tasting todennäköisesti järjestetään myös jossain toisessa kaupungissa vuoden 2017 aikana. Sähköpostia siis kannattaa tarkkailla!

Teksti ja kuvat: Maija Karppinen

Lauantaina 26.11.2016 maisteltiin Helsingin Careliassa kiinnostava kattaus Islay-viskejä. 

Tasting oli rakennettu Cadenheadsin Islay-viskeistä ja sen vetäjänä toimi indy-pullojen erikoismies Petri Vesanen. Vuonna 2016 Cadenheads julkaisi kaikkiaan 15 Islay-viskiä (poislukien kauppa-/maakohtaiset), joista 5 oli Caol Ilaa ja loput muita Islayn tislaamoita. Näistä rakennettiin kolme tastingia, joista kaksi ensimmäistä sisältävät viittä eri tislaamoa ja viimeinen keskittyy iäkkäisiin Caol Ilan tuotteisiin. Marraskuinen tasting oli sarjan ensimmäinen ja toinen osa tullaan näkemään keväällä 2017 Helsingin ulkopuolella. 

Tastingin oli tarkoitus kuulua Huomisen Klassikot -sarjaan, mutta se oli epähuomiossa sujahtanut Iäkkäiden Harvinaisuuksien alle. Uskoisin, että tämä ei kuitenkaan haitannut ketään, koska kattauksen tuotteethan olivat tiedossa kaikilla.

Illan kattaukseen kuuluivat seuraavat viskit:

Islay 7 yo (Lagavulin), 59.1%, oak casks (William Cadenhead

Bowmore 2001, 15 yo, 54.8%, bourbon hogshead (Authentic Collection)

Bruichladdich 1993, 22 yo, 48.9%, bourbon hogshead (Authentic Collection) 

Ardbeg 1993, 22 yo, 55.3%, bourbon hogshead (Single Cask Series)

Bunnahabhain 1976, 39 yo, 49.4%, sherry butts (Small Batch Series)

Ilta avattiin 7-vuotiaalla melko ärhäkällä Lagavulinilla, joka oli ilmeisesti refill bourbon caskissa kypsytetty. Lagavulin on tarkka nimensä käytöstä ja indy-pullotteet onkin nimettyusein jollain muulla tavalla kuin tislaamon nimellä. 

Seuraavana vuorossa oli Bowmore, josta itse sain vanhan tyylin tuoksuja ja makuja: viski oli yllättävän herkkä ja hedelmäinen, jopa kukkainen.

Kolmantena oli Bruichladdich, joka sekin jatkoi normaalista tislaamoprofiilista poikkeavalla linjalla. Tuoksussa oli tuttua makeutta, mutta lisäksi heinää, vaniljaa ja jopa Speysidemaista raikkautta, joka usein löytyy indy-pullottajien Bruichladdicheista, etenkin hieman iäkkäämmistä.

Myös neljäntenä maistettu Ardbeg jatkoi epätyypillistä linjaa. Yleensä Ardbegeissa puun vaikutus tuntuu kevyemmältä ja Ardbegille ominainen sitruksisuus tulee esiin selkeämmin, tässä tapauksessa käytetty tynnyri oli antanut viskiin paljon väriä ja makua. Väristä ja tuoksusta olisi voinut jopa kuvitella kyseessä olevan sherry-tynnyrissä kypsynyt tuote, viskissä oli hieman lakkaa, maakellaria ja paljon puuta. Viski herätti paljon keskustelua, osalle se oli kovasti mieleen ja osan mielestä se oli hämmentävä kun taas toisten mielestä se oli liian kaukana Ardbegin perusprofiilista. Itseäni tämä hieman epätyypillinen, rotevampi ja raskaampi profiili kuitenkin miellytti.

Illan viimeinen viski oli 39-vuotias Bunnhabhainin ilmeisesti kahdesta sherry-caskista tehty pullote. Tuoksultaan tämä ei ollut yhtä merellinen ja raskas kuin OB:t, itse sain tuoksusta pehmeää mausteisuutta, mausta löysin kuivaa tammisuutta, rusinoita ja luumuja. Viski oli hieman ikäistään nuoremman oloinen ja olisin voinut yhdistää sen jopa Speysiden alueelle Islayn sijaan!

Tuttuun tapaan jokainen osallistuja äänesti illan päätteksi kolme mielestään parasta viskiä ja samalla kertoi lyhyet perustelut äänille. Illan viskeistä Ardbeg, Bowmore ja Bruichladdich olivat selkeästi tislaamoprofiilista poikkeavia tuotteita, mikä jakoi hyvin paljon osallistujien mielipiteitä. Osa piti tuotteista kovasti ja osalle ne olivat liian erilaisia odotuksiin nähden. Lagavulin edustikin ehkä eniten tyypillistä tislaamotuotetta ja se keräsi tasaisesti pisteitä äänestyksessä.

Illan suosikiksi äänestettiin Ardbeg (71 pistettä), toiseksi tuli Bunnahabhain (55) ja kolmanneksi Bruichladdich (26), joka tosin voitti Bowmoren (25) vain yhdellä äänellä. Häntään jäi tällä kertaa Lagavulin (14). Mielestäni tasting oli kiinnostava ja muistutti, että pidän indy-pullotteista, koska ne tarjoavat välillä mielenkiintoisia ja yllättäviä maisteluelämyksiä. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa osaa sarjasta!

Teksti ja kuvat: Maija Karppinen

Tammikuun jo perinteeksi muodostunut Sydspetsens Malt Whisky Sällskapin ja Viskin Ystävien Seuran yhteistasting pidettiin Tammisaaressa perjantaina 20.1.2017. Tuttuun tapaan tasting-tilana toimi tunnelmallinen tiiliholvikellari ja ilmapiiri oli viihtyisä ja lämminhenkinen.

Kovasti odotettu Rare Malts -tastingsarja sai jatkoa. Rare Malts on harrastajien keskuudessa hyvin arvostettu Diageon viskien tutkielma, johon kuuluu Diageon tislaamojen viskejä tynnyrinvahvuisina, hieman pienempien määrien pullotteina. Ensimmäiset Rare Maltsit julkaistiin vuonna 1995 ja niiden oli alunperin tarkoitus olla vain duty free -myynnissä, mutta nopeasti ne siirtyivät myös kauppojen hyllyille. Sarjan viimeiset tuotteet julkaistiin 2005. Tuona aikana sarjassa ilmestyi hieman yli 100 pullotetta 36 eri tislaamolta. Tastingin vetäjänä toimi Henrik Malmberg, joka johdatteli osallistujat viskien pariin kertoen tuotesarjan historiasta.

Illan aikana päästiin maistamaan seuraavia tuotteita:

Royal Lochnagar 24 yo 1972 / 1997, 55.7%

Linkwood 26 yo 1975 / 2002, 56.1%

Mortlach 20 yo 1978 / 1998, 62.2%

Convalmore 24 yo 1978 / 2003, 59.4%

Glen Mhor 28 yo 1976 / 2005, 51.9%

Caol Ila 23 yo 1978 / 2006, 61.7%

Maisteltavat viskit erottuivat selkeästi toisistaan ja niistä kaikista löytyi jokaisen tislaamon tunnistettavat ominaispiirteet. Mielestäni kaikkia yhdisti tietynlainen runsaus ja se, että ne muuttuivat illan aikana paljon tarjoten koko ajan uusia ja kiinnostavia vivahteita.

Ensimmäisen viskin haastavalla paikalla oli 24 yo Royal Lochnagar, joka oli upean kukkainen ja aromaattinen, tuoksu toi mieleen jopa nallekarkit ja vadelmat. Maussa oli vahamaisuutta ja hieman lakritsia ja herukkaa. Toisena ollut Linkwood tarjosi heinäisiä, viljaisia tuoksuja ja maku taittui jopa maltaisuuteen.

Mortlachissa oli paljon sille tyypillisiä ominaisuuksia: se oli roteva, lihaisa ja nahkainen olematta kuitenkaan liian raskas.

Omiin suosikkeihin kuuluva Convalmore tarjosi upeaa herukkaisuutta ja lakritsaisuutta, viskiä olisi voinut tuoksutella vaikka koko illan.

Glen Mhor oli hieman sulkeutuneempi, mutta ilmaa saadessaan se muuttui ruohoisemmaksi ja makeammaksi, mukana oli myös pientä hapokkuutta.

Illan viimeinen viski oli Caol Ila, jonka tuoksu toi mieleeni sitrushedelmät ja Betadine-suuveden, maku oli yllättävän makea. 

Monen osallistujan mielestä voittajan valitseminen oli vaikeaa mikä kertoo Rare Maltsien korkeasta laadusta ja viskien erilaisista makuprofiileista. Illan suosikkeja olivat Caol Ila (41 pistettä) ja Convalmore (41), kolmanneksi tuli Mortlach (36), neljänneksi Glen Mhor (35), viidenneksi Royal Lochnagar (26) ja kuudenneksi Linkwood (13).

Ja kuten aina Tammisaaressa, olivat isännät järjestäneet viskien lisäksi mainiot ruokatarjoilut. Varmt tack till Sydspetsens Malt Whisky Sällskap för underbara whiskyn, välsmakande mat och gästfrihet!

Teksti: Maija Karppinen, kuvat: Henrik Malmberg

Bourbonia kansalle, todettiin aikoinaan VYS:n tastingsuunnittelukomiteassa, ja Bourbonia myös tuli. Suomen Clint Eastwood, Mikko Hietanen, johdatti 8. 4. tyylilleen uskollisena ja knoppitietoja jaellen vajaan 30 henkisen osallistujajoukon jenkkilän viskiteollisuuden syövereihin. Teollisuudestahan siellä päin on kyse, kun valtavat laitokset suoltavat lukuisten eri merkkien alla viskejä jokaisen lompakolle ja makuun. Ja tämähän ei tarkoita sitä, että juomat olisivat jotenkin käsityönä pientislattuja huonompia, kuten illan mittaan huomasimme!

Päästyämme ohi eri viljalajikkeiden prosenteista, tynnyreiden siirtämisen aikana tapahtuneista kypsytyksistä ja vanhan mantereen perinteistä poikkeavista ikämerkinnöistä olikin ilta kypsä kattauksen läpikäyntiin. Usein Bourbon -viskit mielletään pääasiallisesti nuoriksi, johtuen lainsäädännöstä sekä lämpimistä kypsytysolosuhteista. Illan Elijah Craig -kattaus taas toi uuden ulottuvuuden yltäen ihan kunnollisiin vanhan mantereen ikäluokkiin: 12 -vuotias, Tynnyrivahva, 18 -vuotias, 21 -vuotias ja 23 -vuotias asettuivat perhepotrettiin.

Mitä viisikon tuoksut ja maut kertoivat? Bourbon -viskejä selkeästi, ja varsin laadukkaita sellaisia. Tasapainoisen makeita, mausteisia ja täyteläisiä. Ylitseampuva vaniljaisuus ja tikkuinen puun yliote eivät olleet onneksi suuressa roolissa tässä kattauksessa. 23 -vuotiaan kohdalla moni totesi kypsytyksen jo menneen hieman parhaimmasta kohdasta yli, ja illan parhaaksi yleisö äänestikin 21 -vuotiaan. Voitto tuli niukasti ennen 64% täystynnyrivahvaa pullotetta. Perustelut tälle nuorelle ja vahvalle pullolle oli yleisimmin ”pitäähän Bourbonissa vähän rokkia olla mukana!” Ei siihen muuta lisättävää.

Teksti ja kuvat: Mikael Leppä

Islayn suljettu, ja nykyisin kulttimaineen saavuttanut suuruus, Port Ellen oli Iäkkäät Harvinaisuudet -sarjamme 25. tasting, ja kattaus ennakko-odotuksia nostattavasti erikoinen: Kuusi samana päivänä, ja naapuritynnyreissä 23 vuotta kypsynyttä kaunotarta kertoivat omaa tarinaansa puun vaikutuksesta viskiin. VYS:n Henrik Malmberg, joka tunnetusti on joskus ilmaissut kiinnostustaan kyseistä tislaamoa kohti, latoi tarttuvalla innolla Port Ellenin historian, tuotannon faktat ja muutaman arvokkaan kirjan pöytään, mutta muisti toki sopivin väliajoin suoda seurakunnalle hartaita tuoksutus- ja maisteluhetkiä.

Yksityinen pullottaja Signatory Vintage oli kattauksen takana, ja ilmeisesti he olivat olleet ostostuulella 7.9.1978 tislatun erän kohdalla. Tuolta päivältä saimme siis kokea puun vaikutuksen kuudesta eri tynnyristä, jotka kaikki oli pullotettu hieman eri päivämäärinä 23 vuoden iässä vuonna 2002. Mielenkiintoa lisäsi, ettei tynnyrityyppejä oltu kerrottu, joten spekulointi oli joissain kohden kovaa. Sisarkatraan järjestys:

Tynnyri #5339, pullotettu 5.3.2002, 252 pulloa, 57,4%

Heti alkuun Islayn ytimeen: Turvetta, suolaisen meri-ilman henkäystä, hieman sitrusta ja pippurin puraisua pitkässä jälkimaussa.  

Tynnyri #5343, pullotettu 5.3.2002, 263 pulloa, 58,1%

Taas ollaan tuulisen raikkaalla meren rannalla, jossa ruoho tuoksuu. Siellä myös joku tarjoilee Fruit Drops -karkkeja ja suklaatoffeeta, jotka maistuivat joillekin mutta toisille taas eivät.

Tynnyri #5348, pullotettu 21.5.2002, 262 pulloa, 57,6%

Tuhdimman turpeinen ja maanläheinen, mutta herkemmät makeat ja vaniljaiset nuotit jäävät vähän jalkoihin.

Tynnyri #5349, pullotettu 26.7.2002, 232 pulloa, 56,6%

Pirteä ja raikas. Sitrusta, koivusavua ja toffeeta hyvässä tasapainossa, ja hieman suolaa ja pippuria ripoteltuna taustalle. Pieni häivähdys laventeliakin saattoi olla.

Tynnyri #5350, pullotettu 26.7.2002, 247 pulloa, 55,8%

Runsas ja turpeinen, joidenkin mielestä suorastaan lihaisa. Tuoksu tuntui hieman ohuelta, mutta maku kasvoi kasvamistaan turpeen, hedelmien ja marmeladin hakiessa yliotetta toisistaan.

Tynnyri #5351, pullotettu 26.7.2002, 218 pulloa, 55,4%

Loppuun vielä raikkaampi tuttavuus, jonka tuoksussa niin mäntyä kuin turvetta. Makean hunajainen ja täyteläinen suutuntuma, joka valitettavasti jäi hieman lyhyeksi.

Jälleen kerran huikea IH -kattaus, ja erikoiskiitos Henkalle tämän kasaamisesta! Vaikea tästä on enää syvemmälle harrastukeen mennä, kun eri viskien sijaan jo pääsemme maistelemaan ja vertailemaan tynnyrilankkuja keskenään.

Iso kiitos jälleen tislaamoille, ja erityisesti kaikille paikalla olleille Suomalaisen viskin ystäville!

Kuten monet aktiivijäsenet tietävätkin, on seurallamme tasaisin väliajoin positiivinen ongelma: Viskikaappimme perälle ja nurkkiin kertyneitä jäämisiä eri tastingeista täytyy aika-ajoin nauttia pois hyvässä seurassa, että saamme tilaa uusille kattauksille.

Excel -velhomme Petri Vesanen oli jälleen tehnyt pitkiä iltoja järjestäen seuran avatut pullot tastingiksi sopivaan järjestykseen siten, että kaikille riitti niin huokeampaa kuin harvinaisempaa laseihin. Muutamat onnekkaat pääsivät nauttimaan 30 ja risat -vuotista viskiä japanista tai skoteista, ja näiden kylkiäisinä oli tavanomaisempia tuttavuuksia. Kaikille siis tasapuolisesti jotakin, mutta sokkomaistelun hengessä se mitä laseissa oikeasti oli paljastui vasta illan päätteeksi noin 40 tyhjän pullon joukosta.

VYSin siivoussokot ovat vakiinnuttaneet paikkansa, ja tällä kertaa tehtiin kaikkien aikojen ennätys tastingiin ilmoittautuneiden määrässä. Valitettavasti juhlavaan tastingtilaamme ei 40 henkilöä enempää oikein mahdu, mutta näitä tilaisuuksia tulee varmasti lisää. Oli hienoa nähdä paljon uusia kasvoja, ja jakaa hyviä kokemuksia heidän kanssaan. Erityiskiitos Päivi Seppä-Lassilalle Turkuun, jonka matkablogi sai illan myötä uuden turvesavuisen käänteen: https://parastalahteanyt.wordpress.com/2018/01/22/viskinmaistelua-sokkona/

Kaikki valtakunnan viskitislaamot yhden katon alla, ja kaupan päälle vuoden suurin kotimainen tastingtilaisuus. Siinä Suomalaisen viskin päivä yhdellä lauseella, unohtamatta v-mäistä viskivisaa. Suuri kiitos tislaamoille, juontajallemme Arto Nybergille, aktiivisille järjestäjille ja etenkin kaikille paikalla olleille viskin ystäville!

Tunnelma oli kuin kemian tunnilla kun 17 Viskin Ystävien Seuran laboranttia tutustui viskimaailman jaksolliseen järjestelmään seuran oman puistokemistin, Jarkko Nikkasen johdolla Elements of Islay kattauksen parissa Helsingissä lauantaina 20.10.2018.

Eteemme tarjoiltiin kuusi erinomaista tuotetta, joiden yhteinen elementti, turvesavu, oli aistittavissa Carelian kellarikabinetin ilmatilassa. 

Illan alkuaineina tutkittiin:

BW3 (Bowmore) 51,7%
BW 4 51,6%
BW5 50,2%
MA1 (Bunnahabhain) 54,2%
PL4 (Bruichladdich) 61,2%
OC3 (Bruichladdich) 60,3%

Perinteistä suosikkiäänestystä ei pidetty, mutta kaikki tuotteet saivat ainakin osalta osallistujista hyväksyviä nyökkäyksiä. Ainakin omalta osaltani voin todeta, että vastaavanlainen kemiantunti opiskeluaikoinani olisi varmasti lisännyt tervettä mielenkiintoa jaloa oppiainetta kohtaan.

Teksti ja kuva: Paavo Kärnä

Torstaina 23.5.2019 vietettiin Suomalaisen Viskin Päivää sekä VYS:n syntymäpäivää.
 
Varaslähtö juhlistamiseen otettiin lauantaina 18.5., jolloin Helsingin Suvilahdessa, Isossakyrössä sekä Joensuussa viskin ystävät ja tislaamot juhlistivat yhdessä merkkipäivää.

Tislaamot olivat taas tuoneet tapahtumaan hienoja viskejä ja kiitokset kuuluvatkin tapahtumaan osallistuneille tislaamoille HDCO:lle, Kyrölle, Old Buckille, Teerenpelille sekä Valamolle. Kiitos myös tapahtuman juontajalle Arto Nybergille, joka johdatteli Helsingissä tastingin kulkua ja keskustelua. 

Erityisen suuri kiitos tapahtumiin osallistuneille, te teitte päivästä ikimuistoisen!