Marraskuisen illan hämärtyessä kerääntyi kolmikymmenhenkinen ryhmä viskin ystäviä jälleen Helsingin keskustassa sijaitsevan ravintola Groteskin kellarin harvinaisten herkkujen äärelle. Illan teemana oli tällä kertaa Lagavulin-tislaamo, ja erityisesti klassista 16 vuotiasta perustuotetta iäkkäämmät pullotteet. Itselleni, kuten varmaan monelle muullekin, Lagavulin on asettunut tietynlaiselle jalustalle, ehkä juuri peruspullotteen korkeahkon iän ansiosta. Kun tuo peruspullote nyt toimisi tastingin avaajana, ja ilta jatkuisi huomattavasti vanhempaan suuntaan, olivat odotukset korkealla.

Illan kattaus, jonka Jarkko Nikkanen pienen Islayn tislaamojen naapurisopua ja sen puutteita käsiteleen historiikin jälkeen esitteli, oli jälleen kerännyt viskin ystäviä kauempaakin. Harvoin näitä pulloja maailmalla näkee, saatikka sitten että olisivat samassa pöydässä avattuina nautittaviksi:

Illan avaajana, kalibrointiviskinä, nautittiin Lagavulin 16yo. Klassinen tuote, joka useimmissa tilaisuuksissa seisoo tukevasti omillaan, ja monesti päätä pidempänä muita. Tällä kertaa sen oli tosin tyytyminen tietynlaiseen statistin rooliin vanhempien sukulaistensa seurassa.

Seuraava parivaljakko koostui kahdesta eri aikakausina luoduista 21 vuotiaista pullotteista, jotka vahvan sherryvivahteensa ansiosta erottuivat muista. Vanhempi, vuonna 2007 pullotettu 21yo keräsi uudempaa, vuonna 2012 pullotettua 21yo:ta, enemmän kehuja. Sherrytynnyrin tuoman makeuden sekä Lagavulinille ominaisen savuisuuden tasapainoinen yhdistyminen hipoikin erityisesti vanhemman kohdalla täydellisyyttä, eli superlatiivit tulivat ansaitusti.

Vahvasta sherrypainoitteisesta parivaljakosta siirryttiin 25yo pullotteeseen, joka palasi lähemmäs 16yo:sta tuttua Lagavulin-makuprofiilia. Makua olikin isosti, ja itse pidin sen tietynlaisesta särmikkyydestä, joka erottui tästä muuten niin harmonisen ja tasapainoisen makuprofiilin omaavien viskien kattauksesta. Monelle tämä aukesi paremmin veden kanssa, mutta itselleni 25 yo sopi paremmin sellaisenaan.

Illan kruunasi yksinkertaisesti erinomaisen hieno viski: 30 vuotiaaksi kypsynyt harvinaisuus, joka nosti tutut Lagavulin-maut korkeampaan potensiin, ja senkin jälkeen heitti vielä lisää löylyä kiville. Tälle lausuttiin ylisanoja useammastakin suunnasta pöytää. Saattoipa joku jopa kanonisoida tämän parhaana koskaan maistamanaan viskinä. Kieltämättä hieno, kaunis viski, jonka harvinaisuus vain nostaa nauttimisen tunnearvoa.

Suurten viskikokemusten jälkeen ilta jatkui rennon yhdessäolon merkeissä, eikä kenelläkään ollut kova kiire lähteä uusia seikkailuja kohti. Sen verran pitkään savuisen täyteläinen Lagavulin-maku suussa viipyilikin, ettei sitä vähäisemmillä juomilla halunnut pilata.

Joillekin jo vesitilkan lisääminen viskiin on liikaa. Tämä on täysin validi näkökanta ja toki myös hienoja kokemuksia tuova tapa nauttia viskistään. Hieman kokeilunhaluisemmille VYS järjesti mahdollisuuden tutustua viskin monipuolisuuteen drinkkien raaka-aineena ravintola Groteskin baarissa Helsingissä kapungin taitavimpien drinkkimestareiden Erno Vainasen ja Pekka Välitalon opastuksella.

Drinkkien teko on periaatteessa yksinkertaista, mutta kuten niin monen yksinkertaisen asian kanssa yksityiskohtiin panostamalla saadaan drinkeistäkin pelkän hyvän sijasta erinomaisia. Baaritiskin takana kikkailu ei siis ole palkkää teatteria, vaan harkitun maku- ja ulkonäköelämyksen luomista asiakkaalle. Juuri drinkkien yksityiskohtia ja laatua opin ainakin itse arvostamaan päivän oppitunnin aikana. Jotain vähän samankaltaista juomaa saisi ehkä itse luotua kirjasta lukemalla, mutta viimeinen silaus löytyi opettajien vankasta ammattitaidosta, jota päivän aikana saimme useasti ihmetellä.

Päivän opintomateriaali sisälsi klassisimmat viskidrinkit: Mint Julep ("läimäyttäkää sitä minttua, älkää murskatko!"), Old Fashioned, Sazerac, Whisky Sour ja Rusty Nail tulivat tutuiksi perinpohjaisesti ja käytännön kautta. Lisäksi verrokeiksi luotiin näistä variaatioita, Twistejä, joiden avulla tiettyjen ainesosien muuttamisen vaikutus aukesi meille maallikoille. Bourbon, Rye tai Blended-skottiviski oli kaikkien perusraaka-aine, mutta mielenkiintoisen lisän toi myös varsin voimakasmakuisen Laphroaig 10yo:n käyttö maustamistarkoituksessa.

Kuten hyvän ruoankin kanssa, hyvissä drinkeissä löytyy aina mahdollisuuksia luoda persoonallisuutta lopputuotteeseen, kunhan perusta on kunnossa. Tämän ensimmäisen drinkkikoulun jälkeen voi jo tietyllä varmuudella tilata drinkkejä tietäen mitä saa, ja mitä yksityiskohtia arvostaa, sekä miksi baarimestarin ilmettä kannattaa shakerin käytön aikana seurata. Seuraavaa oppimismahdollisuutta odotellessa.

5.7.2013: Päivitys oikean 1-vuotispullotteen tilanteesta

Oikea pullote on tilattavissa Alkon tilausvalikoimasta 5.8. alkaen. Hinta on sama kuin aiemminkin, etiketissä pieni lisäys merkkaamaan "toista yritystä".

22.5.2013: Päivitys 1-vuotispullotteiden tilanteesta

Väärä pullote:

Jos haluat luopua harvinaisimmasta Suomen markkinoille tehdystä pullotteesta, niin voit palauttaa tuotteen joko avattuna tai avaamattomana samaan Alkoon mistä sen alun perin ostit. Palautuksen yhteydessä saat rahasi takaisin ja tuote lähetetään tuhottavaksi.

Oikea pullote:

Tämänhetkisen tiedon mukaan oikeasisältöinen Bunnahabhain -pullote saapuu Suomeen kesäkuussa. Tarkka ajankohta on vielä kuitenkin vahvistumatta. Vahvistamatta on myös milloin tuote on tilattavissa Alkosta.

Tiedotamme näistä tarkemmin aikataulujen selvitessä.

Talven tulo Savonlinnaan siivitti marraskuun lopulla japanilaisen Nikka-konsernin mallasviskien maistelua. Nikkan kaksi tislaamoa, Miyagikyo ja Yoichi, sijoittuvat Japanin pohjoisosiin, ja teemaan sopivasti ilma oli lumipyrystä sakeana ja tummat vedet tyrskysivät lähirantaan. Keli oli siis kuin Hokkaidolla ikään, mutta VYS:in paikallisen kumppanin, olutravintola Sillansuun mallasviskikattaus lämmitti parikymmenhenkisen maistelijajoukon kehoa ja mieltä.

Japanilaisista mallasviskeistä etenkin Yoichin tuotteet ovat itselleni aina olleet mieleen, ja oli kunnia saada kutsu jakamaan tietoa tämän ja Miyagikyon ominaispiirteistä ja syntyhistorioista. Teorian pariin ilta ei toki jäänyt, vaan pääosaa näytteli Sillansuun erinomainen Nikka-mallasviskivalikoima:

Miyagikyo 10yo. Raikas ja kukkainen viski, josta aistit löytävät vaniljaa, mustaa teetä ja ehkä häivähdyksen tummaa suklaata. Sympaattinen aloitusviski.

Yoichi 10yo. Jykevä ja turpeinen pohjoisen mallas, jonka pippuriset ja karamellisoituun sokeriin viittaavat maut ovat osittain suoralla hiilitulella tislaamisen tulosta. Tämä perinteinen tilsauspannujen lämmitysmenetelmä on lähes kaikkialla muualla maailmassa väistynyt höyrykuumennuksen tieltä, mutta perinteitä vaaliva Yoichin tislaamo on sen säilyttänyt.

Miyagikyo 15yo. Kymmenvuotiasta monipuolisempi aistinautinto, ei vähintään suuremman sherrytynnyrissä kypsytetyn osuutensa ansiosta. Pelkkää sherryn tuomaa makeutta tässä ei toki ole, vaan myös maanläheinen turvesavu, tammisuus, luumut ja kaneli käyvät tervehtimässä. Tämä saavutti illan kovassa seurassa parin osallistujan vankan suosion.

Yoichi 15yo. Perinteisestä hiilitulesta huolimatta kymmenvuotiasta vähemmän turvesavuinen, mikä antaa muille hienoille mauille runsaasti tilaa: Mausteita, inkivääriä, vaniljaa, ja lopulta pieni merellinen suolan vivahde kielivät Yoichin tislaamon sijainnista Hokkaidon rannikolla.

Yoichi 20yo. Illan seniori ei pettänyt. Aistimatkalla käytiin merenrannan suolaisuudesta pähkinöiden ja nahan kautta mausteisuuteen, ja löydettiin matkalla hieman hapanta omenaa, tummaa suklaata ja Yoichin ominaista turvesavuisuutta, kaikki loistavassa tasapainossa. Tämä on yksi omista suosikkiviskeistäni, ja se taisi illan aikana löytää myös muutaman uuden ystävän osallistujien joukosta.

Savonlinnassa oli hienoa havaita paikallisten VYS-jäsenten ja muiden viskin ystävien avoin suhteutuminen ja kiinnostus uusiin kokemuksiin. Harva myönsi japanilaisten viskien olleen ennen tastingia tuttuja, mutta loppua kohden vakuuttunut nyökyttely levisi pöytiin, ja kiinnostus maata ja sen viskejä kohtaan ilmeni hyvinä kysymyksinä. Toivottavasti pääsemme taas keväällä täältä Helsingistä jakamaan hienoja viskikokemuksia Savonlinnan aktiivisen porukan ja Sillansuun kanssa.

Aika: 24.1.2014 klo 19:00 alkaen

Paikka: Odd Fellows (Iso Kirkkokatu 9, 10600 Tammisaari)

TÄYNNÄ! Otetaan ilmoittautumisia vain varasijoille.

Jarkko Nikkanen Yle Puheen iltapäivässä vieraana 18.12., kuuntele viskiaiheinen radiojuttu täältä.

Viskin Ystävien Seuran hallitus kiittää kaikkia seuran jäseniä ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta ja toivottaa rauhallista Joulua ja onnekasta uutta vuotta 2014.

5.7.2013: Päivitys oikean 1-vuotispullotteen tilanteesta

Oikea pullote on tilattavissa Alkon tilausvalikoimasta 5.8. alkaen. Hinta on sama kuin aiemminkin, etiketissä pieni lisäys merkkaamaan "toista yritystä".

22.5.2013: Päivitys 1-vuotispullotteiden tilanteesta

Väärä pullote:

Jos haluat luopua harvinaisimmasta Suomen markkinoille tehdystä pullotteesta, niin voit palauttaa tuotteen joko avattuna tai avaamattomana samaan Alkoon mistä sen alun perin ostit. Palautuksen yhteydessä saat rahasi takaisin ja tuote lähetetään tuhottavaksi.

Oikea pullote:

Tämänhetkisen tiedon mukaan oikeasisältöinen Bunnahabhain -pullote saapuu Suomeen kesäkuussa. Tarkka ajankohta on vielä kuitenkin vahvistumatta. Vahvistamatta on myös milloin tuote on tilattavissa Alkosta.

Tiedotamme näistä tarkemmin aikataulujen selvitessä.

VYSläisiä Vanhalla: Jari, Mikko, Jarkko ja Veera.

Vanha Ylioppilastalo toimi jälleen UISGE-viskifestivaalin kortteerina. Näppituntumalla tapahtumasta saattoi kalkyloida seuraavanlaisia numeroin ilmaistavia määreitä: 189 viskiä, 1 viskilikööri, 45 rommia, pari aquavitia, 1 cachaça, 19 näytteilleasettajaa, ja mikä oleellisinta, useampi tuhat messukävijää. Mattimyöhäiset joutuivat jonottamaan tuntikausia, eivätkä kaikki edes päässeet sisään. Anniskelutilaa olisi siis voinut olla runsaamminkin.

UISGEssa vierailleena on mukava todeta, että viski näyttää voivan Suomessa todella hyvin. Uutta innokasta viskiharrastajaa sikiää sienirihmaston kasvuvauhdilla, ja on kerrassaan ilahduttavaa todeta viskisiepottarien määrällinen kasvu. Elämän vesi ei ole enää vain vanhain äijäin the juttu, vaan kentällä tarpoo tasapuolistuvasti kumpaakin sukupuolta.

Viski elää maailmallakin valtavaa nousukautta, ja etenkin Aasian markkina-alueen tuottamalla massiivisella kysynnän kasvulla on varjopuolena, että ohrajuoman hinta vääjäämättömästi nousee. Toivottavasti ilolientä riittää myös tulevina vuosina suomalaiseen markkinarakoon sekä UISGE 2015 -festivaalin tarpeisiin.

Maailmanensi-illan alkukuusikko.

Normiperjantai-ilta tammisaarelaisessa parkkaamossa

Sydspetsens Malt Whisky Sällskap päräytti viskivuoden 2014 käyntiin iäkkäissä merkeissä: Maailmanensi-ilta Rare Malts x 10! Myös Viskin Ystävien Seuralaiset saivat villikortilla arvokkaan mahdollisuuden osallistua tilaisuuteen Old  Fellowsin tiiliholvien kätköissä.

Diageon Rare Malts -pullotussarja aloitettiin 1995 ja sen ensisijaisena tarkoituksena oli tuoda julkiseen myyntiin Diageon omistuksessa olevien tislaamoiden huippulaadukkaita, 20 – 30 vuoden ikäisiä, varastomäärältään muutaman tynnyrin täysvahvoja sekoitteita.

Perjantai-iltana tammikuun 24. päivänä rivissä uljaina seisoivat:

• Banff, 1982/2004, 21 YO, 57,1 %
• Coleburn, 1979/2000, 21 YO, 59,4 %
• Glen Albyn, 1975/2002, 26 YO, 54,8 %
• Lochnagar, 1973/1997, 23 YO, 59,7 %
• Caol Ila, 1977/1999, 21 YO, 61,3 %
• Port Ellen, 1978/2000, 22 YO, 60,5 %
• Dailuaine, 1973/-, 22 YO, 60,92 %
• Glen Mhor, 1979/2001, 22 YO, 61,0 %
• Millburn, 1975/2001, 25 YO, 61,9 %
• Teaninich, 1973/1997, 23 YO, 57,1 %.

Oli siinä tuijottamista.

Näistä kuutta ensimmäistä nautittiin tastingin merkeissä, ja jos suu ei oikean suoran jälkeen vielä ollut riittävän messingillä, oli mahdollisuus kokeilla kolmen jokerin täyslaidallista sivukoukkusarjaa kera loppuun hujautetun upper cutin. Yleisempää huomiota herättäviä seikkoja edustivat valtaosin kohtuullisen harvinaiset tislaamonimikkeet sekä iän lisäksi tuotteiden tunnusluvuista helposti tarkkaavaisuutta kiihottaneet 40 prosentin seutuvilla pyörivät H₂O-likiarvot.

Tuoksu- ja makuhavainnot olivat kerrassaan monenkirjavat:

• Banff pöyhkäisi kukkaisen ja saippuaisen tuoksunsa kupeeseen makean pisteliään makuprofiilin.
• Coleburn oli vähemmän kukkainen tuoksultaan, maultaan makeahko, mutta lisäksi aavistuksen tervainen.
• Glen Albyn antoi tuoksussaan makeutta ja turpeisuutta. Myös maku oli alultaan makea, pitkähköksi poltteeksi kääntyvä.
• Lochanagarin makea kukkaisuus nenässä muuttui suussa huomattavan pisteliääksi. Tastingalustassa luki: ”Jallu”. (Kirj. huom. Kallistuuko meriitin puolelle?)
• Caol Ila suoriutui hajutestistä erinomaisesti, turvetta paksulla pekonisiivulla! Makua paljon ja pitkään, pehmenevästi, mutta kuitenkin lopulta hieman nihkeäksi kuivahtaen. Loppunuotiksi jäi silti: ”Paras maku”.
• Port Ellen edusti tuoksultaan parhautta. Miellyttävän hento vaniljainen makeus kera ohuen tervan, hipaistuna vähäisellä kukkaisuudella. Maussa Fazerin Leijonaa, melko vahvana. Sisso.

Loppupään tuotteisiin sai vain aavistuksellista tuntumaa, sillä prosentuaaliset määreet höyläsivät nenä-, suu- ja miestuntumasta tarkimpia nyansseja.

VYS kiittää sälsskapia ja toivottaa veljesyhdistystä jatkamaan valitsemallaan viskinhuuruisella tiellä!

Fyra irländare.

En vintertisdag mitt i sportlovet var det dags för en ordentlig genomgång av Jamesons whiskeyn, på Pub och Restaurang Santa Fe i Ekenäs. Viskin Ystävien Seura Rf och Pernod Ricard har ordnat en landsomfattande tastingserie som leds av den charmige brand ambassadören Caroline Maguire. På plats fanns tjugo ivriga deltagare, vissa på sin första tasting, medan andra redan var ”gamla i gamet”. Uppslutningen var alltså god trots att förkylningarna minskade aningen på deltagarantalet under sista dagen.

Kvällen kördes igång med ett välkomnande av VYS och önskande av Caroline hjärtligt välkommen. Sedan körde kvällen igång på allvar med en genomgång av historien om Jameson och en historisk tillbakablick över den irländska whiskeyns framfart under århundradena. Ett mycket intressant och visuellt framträdande som gav en hel del kött på benen. Även produktionsprocessernas skillnader mellan det för oss traditionella skotska sättet och det irländska framgick. För en hel del deltagare kom det nog som en ny insikt att man i produktionen både använder mältat och omältat korn och även att andelen grain whisky även i basvarianten Jameson Original inte överstiger femtio procent. Även trippeldestilleringen är en ingrediens som ger Jameson och de irländska whiskyna sin distinkta karaktär.

Sist men inte minst kom vi äntligen fram till ögonblicket som alla väntar på i en tasting, att få smaka på varorna man så länge doftat och värmt på. Om än tiden gick mycket snabbt upp till dess, tack vare Carolines medryckande och trevliga presentation. Som kalibrerare fungerade Jamesons basvariant Original. En allmänt prisvärd flaska som alltför ofta ses som en ingrediens för Irish Coffee, men som vi märkte fungerar den riktigt bra helt för sig själv också. Egna intryck här är, märkbart söt, vaniljig, väldigt lättdrucken. Väldigt kraftig maltighet, som om man skulle äta korn på åkern en fin dag i slutet av juli. Kort eftersmak.

Som följande kom 12 åriga Special Reserve, en variant som enligt många var en av kvällens vinnare. Denna kändes nog direkt en hel del mera komplex, med sherryinslaget mera kännbart, någonting som påminner mig personligen lite om vissa bourbons. Munkänslan här är mycket bättre och denna blir kvar och leva längre, med en mjuk eftersmak.

Tredje whiskyn var 18 åriga Limited Reserve, en whiskey där man redan klart började märka den högre åldern i en viss värdighet. Denna variant kom fram med klara inslag av främst fudge, nötighet och svartvinbär. Någon kommenterade att det är som att tugga svartvinbärsblad.

Sedan hoppade vi till en 100% pot stills whiskey, nämligen Redbreast 12:an. Detta var en klar skillnad till den tidigare rangen och här kan man åtminstone märka avsaknaden av grain. Redbreasten smakade toffee, nougat, honung och kanske t.o.m. hade en liten släng av bananer. Väldigt mjuk och balanserad whiskey.

Sist men inte minst blev det tid för Rarest Vintage Reserve som vi väntat på hela kvällen. Denna utgåva finns det inte många flaskor av i Finland och det handlar om en 22-24 årig whiskey om än åldern inte är angiven. Denna utgåva hade en helt annan profil än de tidigare och den kändes t.o.m. aningen vinaktig. Orsaken till detta är att man även använder sig av Port fat för lagringen, vilken klart märks och smaker som banan, svartvinbär och plommon framträder. En verkligt fin whiskey och värdig avslutning på kvällen.

Efteråt fortsatte diskussionen livlig om kvällens whiskeyn och den andra rundan blev ganska lång. En verkligt lyckad kväll med mycket bra stämning än en gång. Önskemålet från publiken var klart, vi behöv verkligen en fortsättning på de irländska whiskeyna med Caroline, kanske en pure pot still senare i år! Ett stort tack till deltagarna, arrangörerna och speciellt Caroline för en verkligt fin kväll.

Henkka

Henkka från VYS och Caroline Maguire från Jameson destilleri.

Jos on mieltänyt viskin valmistuksen hitaaksi massatuotannoksi, on tämän hienon juoman kirjo vain osittain hallussa. Toki voi vedota lainsäädäntöön, perinteisiin ja vakiintuneisiin käytäntöihin, mutta Amerikasta, New yorkin osavaltiosta ponnistava Tuthilltownin pientislaamo Hudson–viskeineen tuo pöytään vahvan vaihtoehdon ja vasta-argumentin hitaudelle.

Tislaamon vuosituotannon ollessa noin 60 000 pulloa voimme täällä pohjolan perukoilla tuntea itsemme onnekkaiksi, että meillekin riittää tästä rajallisesta määrästä osa. Siitä voimme kiittää Beverage Partners Finlandia ja Timo Laurilaa, joka kutsui joukon viskin ystäviä viettämään lauantain alkuiltaa perusteellisen Hudson–oppitunnin pariin. Tislaamon taustoja ja sen viskinvalmistuksen saloja valoitti VYS:n oma Captain America, Mikko Hietanen, ja baaritiskin takana Husonin tuotteiden monipuolisuutta cocktail-käytössä valottivat Son of a Punch –baarimestariduo Mikael Grönfors ja Jyri Pylkkänen.

Maistuvan alkudrinkin jälkeen kolmen Hudson–viskin kattauksessa oli mukava kirjo maultaan hyvin amerikkalaisia viskejä: Baby Bourbon, Four Grain ja Manhattan Rye. Makeaa, tammista, vaniljaista ja suorasukaista. Toki eri tuotteiden valmistukseen käytetyt viljalajikkeet tuovat makueroja, mutta kaikissa yhdistyi selkeys ja turhan hienostelun poissaolo. Syy tähän selvisikin Mikon kattavasta taustatutkimuksesta: Tislaamo käyttää vain pieniä, 11 tai 54 litran tynnyreitä, jolloin makua irtoaa runsaasti jo lyhyellä, 6-24 kuukauden kypsytyksellä. Tämä ehkä jo riittäisi muille, mutta Tuthilltownin kaverit vielä lisäävät kierroksia soittamalla tynnyreilleen räppiä. Bassoraidan ääniaallot kun tärisyttävät tynnyreitä lisäten kypsyvään nesteeseen irtoavaa makua. Amerikan meininkiä!

Perinteisemmän tastingistunnon päätteeksi siirryimme seuraamaan ja oppimaan, miten juuri maistellut viskit taipuvat osaavissa käsissä klassisiksi drinkeiksi. Viskien selkeiden makujen etu tuli hyvin ilmi tässä vaiheessa: Se antaa baarimestarille tukevan perustan, jonka päälle rakentaa cocktaileja. Ilman muuta tähän käyttöön erinomaisia viskejä, kuin toki myös sellaisenaan nautittuina. Kiitokset vielä Mikolle, BPF:lle ja Son of a Punch -duolle loistavasta johdannosta kiinnostaviin viskeihin, ja VYS-väelle jälleen mukavasta yhdessäolosta.

Kuvat: Timo Laurila, Mikael Leppä

Yksi illan kuriositeeteista, Green Spot.

Kaksi vuotta sitten en osannut arvata, että pääsisin kirjoittamaan raporttia viskitastingistä. Nyt kuitenkin Viskin Ystävien Seuran uutena hallituksen varajäsenenä pääsin sellaista tekemään. En ole siis pitkään ollut viskin parissa, mutta olen huomannut, että se on muuttanut suhtautumistani kuningas alkoholiin ja sen parissa viettäviin ihmisiin.

Redbreast-tasting pidettiin 7.3. ravintola Groteskin kellarissa Helsingissä. Olimme saaneet kunniaksemme tastingin vetäjäksi Jamesonin brand ambassador Caroline Maguiren, joka nuoresta iästä huolimatta sai tapahtumaan luotua poskia lämmittävän ja keskustelua synnyttävän tunnelman. Caroline kiittelikin tilaisuuden lopuksi hyvästä ja rakentavasta keskustelusta, jonka vain VYSsin jäsenet ovat hänelle tähän mennessä tarjonneet.

Kyseessä oli siis Redbreast-tasting, jossa pääsimme maistelemaan seuraavia tuotteita:

• Green Spot, Pure Pot Still, 40 %
• Powers 12 yo, John’s Lane Release, 46 %
• Redbreast 12 yo, 46 %
• Redbreast 12 yo, CS 57,7 %
• Redbreast 15 yo, 46 %
• Redbreast 21 yo, 46 %

Aloitimme Green Spotilla, jonka nimi tulee tynnyreihin laitettavista värillisistä ikämerkinnöistä. GS-merkintä kertoo viskin olevan 7-10 vuoden ikäistä, mikä mielestäni hieman maussa tuleekin esiin. Erittäin öljymäinen, hennon hedelmäinen ja jopa hieman mentholin tapainen maku kuitenkin avasi tastingin mukavan rauhallisesti.

Tämän jälkeen siirryimme jokaisen irlantilaisen kotoa löytyvään Powersiin. Tämä perinteisemmän irlantilaisen tuoksun omaava viski kuitenkin pääsi yllättämään pippurisuudellaan ja sherryn tuomalla hedelmällisellä jälkimaullaan. Jos tämä on jokaisen irlantilaisen ensimmäinen alkoholi, jota he maistavat, niin olen todella kateellinen heille. Omat muistikuvani ensimmäisestä kerrasta sisältävät kylmän ja pimeän metsän, pienen vivahteen appelsiiniin ja hiivaan …

12-vuotias Redbreast on juoma, joka muutti suhtautumiseni irlantilaisiin viskeihin. Tuo öljyisä, vaniljalla kuorrutettu viski ei pettänyt tälläkään kertaa. Tämä keväänraikas, makunystyröitä herättelevä viski toimi hyvin vertauskohteena seuraaville, minulle tuntemattomille viskeille.

Aloin siis vertaamaan 15-vuotiasta 12-vuotiaaseen ja heti ensimmäisenä tulikin hieman terävämpi isku suuhun. Mauissa on tietenkin paljon samaa kuin 12-vuotiaassa, mutta pettymyksekseni jälkimaku loppui liian lyhyeen ja oli ehkä jopa hieman kitkerä. Muiden suissa tämä kuitenkin avautui paljon paremmin ja tämä 15-vuotias nousikin monelle illan parhaaksi viskiksi.

Seuraavaa viskiä oli moni tullut varta vasten maistamaan. 21-vuotias viski Redbreastin sarjassa on uusi, vasta muutama kuukausi sitten julkaistu viski. Tämän viskin kohdalle asetin itsekin riman aika korkealle. ”Viskien tuoksut ja maut kertovat jokaisen eletystä elämästä”. Vihdoinkin ymmärsin tämän lauseen ja sain todella vahvan yhteyden menneisyyteen. Vietyäni lasin nenälle, sain verkkokalvoilleni heti viimekesäisen herukkapensaiden maasta noston. Todella vahva mustaherukan tuoksu ja siihen yhdistettynä hieman multaa ja ruohikkoa oli oma kokemukseni. Pienen maistiaisen jälkeen pystyi löytämään vahvoja sherrymäisiä makuja, mutta todella pehmeällä tyylillä. Jälkimaku on pehmeä ja todella pitkä. Tämä viski pääseekin omaan top 5:seen.

Tasting lopetettiin palaamalla 12-vuotiaaseen, mutta tynnyrivahvana versiona. Oli todella järkevää laittaa yli 10 % vahvempi tykki viimeiseksi, vaikkakin vuosia oli vain 12. Aluksi tuli todella tymäkkä isku koko suuhun, mutta kuitenkin pehmeän viipyilevä lopetus. Yllättäen, tämä viski olikin monelle illan kohokohta, vaikka tuo prosenttien tuoma isku olikin reipasta avaria vastaava.

Näin saimme illan päätökseen. Caroline kiitteli mahtavasta illasta ja puheensorina ei loppunut vaan koveni hieman. Juomien loputtua, jokainen lähti omille poluilleen tyytyväisinä ja miettien uudelleen irlantilaisten viskien pisteytystä omassa pistetaulukossaan.

-Eerik Riekkinen-

Kukka kämmenellä.

Japanilaiset viskit voivat jäädä helposti paitsioon tunnettujen skottilaisten parissa, mutta Nikka-tasting osoitti että se on menetetty mahdollisuus. Sensei Mikael Leppä jakoi viisauttaan Nikkasta ja johdatti meidät nousevan auringon laatuviskeihin Punavuoren Ahvenen kabinetissa 13.3.2014.

Nikka on toinen Japanin suurista tislaamotaloista ja heillä on perinteet edelleen vahvasti voimissaan kahdella tislaamollaan. Hiilellä kuumennetut tislauspannupatteristot, joista saadaan suuri valikoima erilaisia raakatisleitä mahdollistavat monipuoliset lopputuotteet.

Tastingissä ollut valikoima oli erittäin vahva sekä mielenkiintoinen ja sisälsi herkullisia kokemuksia:

• Nikka Pure Malt Red, 43 %. Nikkan kahden tislaamon, Yoichin ja Miyagikyon mallasviskeistä vätätty herkku. Makeutta ja hedelmäisiä makuja.
• Nikka From the Barrel, 51.4 %. Nikkan erinomainen viski, jota on vaikea uskoa blendiksi. Vahva ja kutsuva illan yllättäjä. Toffeeta ja hedelmiä.
• Yoichi 10 yo, 45 %. Yoichin peruskivi ja ikämerkittyjen nuorin sankari. Vienosti savuinen ja vakuuttava vaniljainen.
• Yoichi 12 yo, 45 %. Selkeästi omanlaisensa viski 10-vuotiaaseen verrattuna. Erinomainen ja huomattavasti nuorempaansa suurempi. Hentoja hedelmiä ja savua.
• Yoichi 20 yo, 52 %. Illan kruunattu kuningas. Hiljentävä kokemus joka sai aikaan runsasta keskustelua. Tämä ei ole turhaan maailman parhaimpia viskejä, iso ja monivivahteinen.

Ennakko-odotuksissa Yoichi 20 yo sai veden kielelle jo tastingkutsua lukiessa ja se lunasti lupauksensa. From the Barrel sen sijaan oli illan suurin yllättäjä ja uskomattoman hieno viski. Toinen yllätys oli se, että koko kattaus pysyi jaloillaan huolimatta 20 yo:n ja From the Barrelin tykityksestä. Nikka ja perinteet tuottavat siis kovatasoisia tuotteita.

Welcome to Japan.

Mikko Hietanen

1950-luvun sci-fi elokuva, popcornia, pullo kolaa ja lasi Arbegin kymppiä. Mikä näistä ei tavallisesti kuulu joukkoon? Maaliskuisena iltana Helsingissä kaikki kuuluivat joukkoon, kun tislaamomanageri Mickey Heads jälleen kunnioitti pääkaupunkiamme läsnäolollaan. Ilta oli järjestetty juhlistamaan ihmiskunnan suurinta saavutusta sitten Juri Gagarinin ja Neil Armstrongin, eli Ardbeg-tisleen lähettämistä kypsymään kansainväliselle avaruusasemalle.

Kovista ennakko-odotuksista huolimatta illan aikana ei nautittu tuota painottomasti kypsynyttä Ardbeg-versiota, sillä ensinnäkin tisleet ovat edelleen kiertoradalla, ja toiseksi niistä tuskin riittäisi monikymmenpäisen janoisen Ardbeg-komiteajäsenkunnan nautittavaksi. Illan elokuvan, vuoden 1955 kulttiklassikon Conquest of Spacen ajaksi, meidän oli siis tyytyminen edellämainittuihin poppareihin, kolaan ja Ardbeg Teniin (kaikki erikseen nautittuina).

Elokuvan jälkeen Mickey kertoi hieman tarkemmin tislaamon avaruuskokeesta, ja tarjosi vuonna 1975 tislattua näytettä osallistujien maistettavaksi. Tämä vuosikerta alkaa olla vanhimpia tislaamon varastoista löytyviä tynnyreitä, ja melkoista rakettipolttoainetta se vielä tuon ikäisenä oli. Vaikka enkelit ovat haihtumisen myötä saaneet tynnyrin sisällöstä varteenotettavan siivun, ja alkoholipitoisuus on aikojen saatossa laskenut lähemmäs neljääkymmentä, ovat Ardbegin voimakas ominaismaku ja -luonne edelleen vahvoina läsnä. Hienostuneesti, ja iän tuoman hitaan arvokkuuden saattelemina, toki.

Palattuamme kiertoradalta oli aika siirtyä Bryggeri-ravintolaan nauttimaan hieman purtavaa, ja vielä hiukan lisää Ardbegia. Ilta jatkui rennommissa merkeissä jutustellessa, ja niin maahantuojan edustajat kuin Mickey Heads olivat innokkaiden Ardbeg-komiteajäsenten vapaasti tentattavissa. Tarina ei kerro, saiko joku puhuttua itselleen lupauksen aidosta avaruus-Ardbegistä, mutta ilman sitäkin ilta oli erittäin onnistunut. Kiitokset siitä erityisesti Mickey Headsille, ja toivommekin hänen vierailevan pian Suomessa uudestaan. 

Kuvat: LVMH

Kuohuvat viinit keskiviikkona 7.5. klo 19:00

Kattauksena:
Crémant d’Alsace Brut, Joseph Scharsch (kuohuviini)
Crémant du Jura, La Cave de la Reine Jeanne (kuohuviini)
Blanc de Blancs Cuis 1er Cru Brut, Pierre Gimonnet (samppanja)
Réserve Brut, Jean Vesselle (samppanja)
Grand Cellier d’Or Brut 1er Cru 2007, Vilmart & Cie (samppanja)

Hinta: 28 € (7 cl:n annoksin)

Tastingin isännöi Ravintola Carelian ravintolapäällikkö Kai Autio

Ravintola Carelia
Mannerheimintie 56, Helsinki

Viskin Ystävien Seura täyttää 2 vuotta, onnittelut meille kaikille!

Alku on ollut komia – ja isonevalla mitalla kauhotaan jatkossakin. VYSin hallitus toivottaa kaikki seuran jäsenet juhlistamaan merkkipäivää lauantaina 24.5. Helsinkiin, ravintola Groteskin kellariin klo 18 alkaen.

Päivän teemat ovat edellisvuoden kaltaiset muutamin lisähöystein täydennettyinä. Luonnollisesti puheenjohtaja pitää castromaisen puheen seuran nykytilasta ja kertoo myös muutamista lähitulevaisuuden herkullisista tavoitteista. Sitten kohotetaan kunnioittavat lasilliset.

Perinteen mukaan kilvoitellaan tietämyksestä viskivisassa, jonka kysymyksiä – ja etenkin vastauksia – puidaan vielä juhannuksen jälkeen. Lisäksi luvassa  saattaa olla jotain yllättävääkin ...

Jos päivämäärä sopii kalenteriisi, ilmoittaudu pikimmiten osoitteeseen tiedotus@viskinystavienseura.fi.

Tervetuloa juhlistamaan viskin ja VYSin ilosanomaa!

Ravintola Groteskin tunnelmallinen kellari Helsingissä sai jälleen toimia VYS & Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan tastingnäyttämönä, kun kolmisenkymmentä viskinystävää kokoontui maistelemaan Highland Park -tislaamon iäkkäitä tuotteita. Ainutlaatuisen tapahtuman arvoa lisäsi se, että illan isäntänä toimi Highland Parkin Senior Brand Ambassador Martin Markvardsen, joka oli saapunut Suomeen varta vasten vetämään kyseisen VYS:n jäsentastingin, jonka paikat myytiin loppuun parissakymmenessä minuutissa.

Illan kattaukseen kuuluivat seuraavat viskit:

• Highland Park 25 yo, pullotettu 2004, 50,7 %
• Highland Park 25 yo, pullotettu 1998, 53,5 %
• Highland park 30 yo, pullotettu 2005, 48,1 %
• Highland Park 17 yo, tislattu 1958, 43 %
• Highland Park 20 yo, tislattu 1956, 43 %
• Highland Park 40 yo, tislattu 1932/1933, pullotettu 1973, 43 %

Martin on karismaattinen ja vakuuttava esiintyjä huumoriakaan unohtamatta ja hänen tietomääränsä ja asiantuntemuksensa on omaa luokkaansa. Viskin maistelun lomassa ja vanhan viinikellarin holvikaarien alla kävimme kattavasti läpi myös tislaamon ja Orkneyn saarten historiaa ja viskinvalmistusta.

Kattauksen kuuden huikean viskin keski-ikä oli enemmän kuin neljännesvuosisata, ja tällä kertaa Viskin Ystävien Seuran järjestämä aikamatka ulottui kauemmas kuin koskaan aiemmin: sota-aikaan ja 1930-luvun alkuun. Lisäksi huomiota on syytä kiinnittää viskien etikettiin painetun iän ja pullossa vietetyn ajan suhteeseen, esimerkiksi illan 17-vuotias nuorukainen oli levännyt pullossa neljä vuosikymmentä eli kerroin on kaksi ja puoli. Kypsyykö – tai muuttuuko – viski kenties ajan oloon pullossa?

Ensimmäisen viskin kohdalla Martin lohkaisi, että harvemmin tasting on aloitettu 25-vuotiaalla viskillä. Kyseessä oli 40-prosenttisesti ensimmäisen täytön sherrytynnyreissä kypsytetty tynnyrivahva – tuoreimmat julkaisut on laimennettu 48,1 prosenttiin  – tuote, jonka tuoksua hallitsivat syvä hedelmäisyys ja oloroson pähkinäiset ja suklaiset aromit. Viskin maku oli linjassaan tuoksun kanssa, joskin se tarjoili kaupan päälle orvokin kukkaisuutta; tislaamolle tyypillistä kanervasavuisuutta sai hakea.

Vuonna 1998 pullotettu 25-vuotias Highland Park on ensimmäinen kyseisellä ikämaininnalla tislaamon perusvalikoimassa julkaistu viski, johon käytetyt tynnyrit ovat kaikki eurooppalaista tammea ja jossa ensimmäisen täytön osuus on 30–35 %. Viskin tuoksu oli kuivan olorosomainen, hedelmäisyys tällä kertaa paahdettujen rusinoiden suuntaan konsentroitunutta ja maisteista kuin seetripuu – tislaamokäräktääri sherryn ja kanervasavun kera oli selkeästi havaittavissa.

Highland Parkin ns. perussuoran ensimmäinen 30-vuotias julkaisu vuodelta 2005 on koostettu täysin re-fill-tynnyreistä, jotta iäkkään viskin hennot eivät peittyisi tammen alle. Tuoksun kanelisuklaisuudesta löytyi nokkosenlehtien raikkautta, mausta kirpeää suklaata, vahamaista hedelmää ja pippuria. Havaittavissa oli yhtymäkohtia saman pullotusajankohdan 25-vuotiaaseen versioon, jossa myös odotti selkeää kanervahunajan ja savuisuuden liittoa.

Kattauksen jälkimmäinen osa sisälsi kolme harvinaista pullotetta, jotka kaikki on tislattu silloin kun Highland Parkin kaikki mallas tuli omalta mallastamolta – tällä haavaa tislaamo mallastaa itse noin 20–25 prosenttia käyttämästään maltaasta.

Italian markkinoille pullotetusta 17-vuotiaasta ei ole tarkempia tietoja, mutta Martin Markvardsen veikkasi tuotteen olevan uuden täytön eurooppalaisesta tammesta valmistettuja tynnyreitä. Viskin tuoksu oli huikean raikas: nokkosenlehteä, kirpeää karviaista ja valkoherukkaa. Myös maultaan 50-luvun lopun tuotos oli hyvin eloisa: hedelmäistä karviaista ja boysenmarjaa kevyellä savunpöllähdyksellä ja tuoreella inkiväärillä höystettynä. Monelle maistelijalle tämä oli illan suosikki.

Vuonna 1956 tislattu 20-vuotias tuote, jota aikanaan pullotettiin vain parituhatta pulloa, taas yllätti vihermintun, merellisen turpeisuuden, kahvitoffeen ja kellariin viittaavilla aromeillaan. Tätä olisi voinut veikata jopa Islayn tuotokseksi.

Kattauksen ehdoton kohokohta ja odotettu helmi oli 40-vuotias vanhus, jonka tislausajankohta ajoittuu vuosiin 1932–33. Viski oli kysynyt neljä vuosikymmentä tynnyrissä ja levännyt sen jälkeen yhtä pitkän ajanjakson kauniissa tummasävyisessä keraamisessa pullossa.  Vanhoissa keraamisissa säilytysastioissa haihtuvuus on aina riski, joka toi jännitystä myös tähän tastingiin ja pullon korkkaamishetkeen.  Etiketissä ilmoitetusta 75 cl:n tilavuudesta oli haihtunut vain noin desilitran verran nestettä, joten jokainen maistelija sai lähes täyden 2 senttilitran annoksen harvinaista nektaria. Viskin tumman mahonkinen väri oli samea, joten oksidoitumista on tapahtunut. Tuoksua hallitsivat tumman suklaan, vahvan mustan teen ja sokeroituneen, jopa kirsikkaisen, lakritsanjuuren aromit maun tarjoillessa nahkaa, sikarikäärinlehteä, tupakkaa ja kuivaa savuisuutta; jälkimaku oli lyhyt ja ohut – kuten saattoi olettaa – ja siitä löytyi kirpeän viinimarjamaista tanniinisuutta. Erittäin hieno ja ainutkertainen viski!

Kokonaisuutena tilaisuus oli erittäin onnistunut viskikokemus: ainutlaatuiset juomat, vetäjän karismaattinen ja mieleenpainuva esitys sekä keskustelu viskistä oli rentoa ja aktiivista hienossa kokoustilassa.

Kiitokset kaikille osallistujille, Edrington Finlandille ja erityisesti Martin Markvardsenille ja toivottavasti saamme hänet Viskin Ystävien Seuran vieraaksi uudelleen.

Viskin Ystävien Seura (VYS) on suomalainen viskiseura, jonka perimmäisenä tavoitteena on viskikulttuurin kehittäminen Suomessa. Yhteisöllisyys on yhdistyksen toiminnan kulmakivi. Koska viski on väkevä alkoholijuoma, tavoitteena on myös vastuullisuuden esille tuominen.

Suomalaisten kiinnostus viskiä kohtaan on tällä hetkellä valtavassa nosteessa, ja mielenkiinto maistelukokemusten kartuttamiseen näyttää edelleen vain kasvavan. Tämän innostuksen kautta olemme kansallisesti edenneet niin pitkälle, että Suomessa toimii tällä hetkellä neljä viskitislaamoa, ja viides tislaamoyritys on juuri aloittamassa toimintaansa.

Yllä olevilla perusteilla Viskin Ystävien Seura, Beer Hunter’s, Teerenpeli, Herman’s ja Kyrö Distillery Company julistavat päivämäärän 23.5. suomalaisen viskin päiväksi!

Viskin Ystävien Seura ry
VYS on perustettu toukokuussa 2012 ja sen toiminta kattaa koko Suomen. Jäseniä yhdistyksessä on tällä hetkellä 540 ja jäsenmäärän kasvu on voimakasta. VYS tekee yhteistyötä Alkon, alkoholin maahantuojien sekä anniskeluravintoloiden kanssa mm. konsultoiden ja järjestäen viskimaisteluita sekä erilaisia tapahtumia.
jarkko@viskinystavienseura.fi
044 544 6536

Beer Hunters’s
Panimoravintola Beer Hunter’s perustettiin Poriin vuonna 1998. Tästä alkaen Mika Heikkinen on valmistanut laajan kirjon oluita ja vuonna 2001 tislannut Suomen ensimmäisen mallasviskin nimeltään Old Buck. Vuosittaiset tislausmäärät ovat olleet erittäin pieniä, vain muutamia satoja litroja. Old Buck -pullotteita on vuosien saatossa syntynyt kaikkiaan seitsemän, joista jokainen on edustanut hieman erilaista näkemystä tislaamon ominaisluonteesta. Old Buck on saanut viskiharrastajia matkaamaan Poriin sankoin joukoin.
mika.heikkinen@beerhunters.fi
0400 869 311

Teerenpeli
Teerenpelin vuonna 2002 alkaneen tislaustoiminnan taustalla oli Anssi Pyysingin vahva visio ja rohkeus käyttää erinomaista suomalaista ohraa, oluenteossa hankittua tietotaitoa ja intohimoa puhdasta mallasviskiä kohtaan. Nämä asiat ovat edelleenkin tärkeitä Teerenpelin toiminnassa, sillä myynnissä olevien viskien kysyntä kiihtyy kovaa vauhtia niin Suomessa kuin ulkomailla. Kasvavat kävijämäärät Lahdessa Teerenpelin tislaamolla kertovat myös lisääntyvästä kiinnostuksesta laadukasta suomalaista mallasviskiä kohtaan.
anssi.pyysing@teerenpeli.com
0500 830 458

Herman’s
Herman’s-viskin perusta luotiin vuonna 1989, kun kolme ”Hermannia” Ilomantsista alkoi valmistaa suomalaista marjaviiniä. Marjaviinien valmistus on jatkunut menestyksekkäästi näihin päiviin saakka. Vuonna 2011 sattui viinehtimön oven raosta pujahtamaan sisään viskikärpänen, jonka luoman innostuksen ansiosta viinehtimön pienellä tislauspannulla ryhdyttiin selvittämään viskintislauksen saloja. Tällä hetkellä varastoissa on noin 2 500 litraa mallasviskiksi kypsyvää tislettä. Parhaillaan tislaamotoimintaa ollaan laajentamassa merkittävästi ja suunnitelmat ovat loppusuoralla.
timo.kettunen@hermanninviinitila.fi
0400 171 902

Kyrö Distillery Company
Vuonna 2012 istuimme saunassa ja mietimme, minkälaista voisi olla suomalaisista lähtökohdista tehty viski. Raaka-aineeksi valitsimme rukiin, sijainniksi Pohjanmaan lakeudet ja tislauspaikaksi saman 1908 rakennetun meijerin, jossa on kehitetty Oltermanni-juusto. Nyt siellä toimii Kyrö Distillery Company, viiden miehen unelmatehdas, joka tuottaa 100 % suomalaisesta täysmallasrukiista neitseellisissä amerikkalaisissa valkotammitynnyreissä kypsytettyä ruisviskiä. Ensimmäinen viski valmistuu 2017, jolloin Suomi täyttää 100 vuotta.
kalle@kyrodistillery.com
050 361 4921